Erittäin alhainen kitkakerroin, jopa 0,003 – 0,007 (ilman voitelua). Vertaa hydrodynaamisen kitkan kitkakertoimeen, 0,001 – 0,005 (voitelun yhteydessä).

Särkymis-/murtumislämpötila 1575 – 1600 ºC.

Ehkäisee ja poistaa vetysäröilyn, jota vastaan on muuten vaikea taistella.

Lämpölaajenemiskerroin a =13,6 – 14,2 ppm/K(sama kuin teräksellä).

Syntyneen pinnan kovuus on Vickers asteikolla n. 690 – 710 HV, joka on n. 5 kertaa kovempaa kuin ferriittinen teräs tai Rockwell asteikolla 320 HRx (timantti 420). Olennaisin on kuitenkin pinnan mikrokovuus, joka nousee jopa arvoon 650-750 kg/mm² ~ 6500 -7500 N/mm² (2% kromiteräs n. 180).

Iskulujuus 50 kg/mm² (tämän lujuuden ylittäviä voimia ei esiinny toimivissa koneissa ja laitteissa ylipäätään).

Paineensieto 250 kg/mm² ~ 2500 N/mm²

Tribokeraamista (metallikeraami) pintaa ei voi rikkoa tai halkaista iskemällä, eikä sitä voi raapia tai liuottaa pois.

Pinta voi ajan kanssa muotoutua ja kasvaa kulumisen myötä.

Kitkaparin molempien pintojen mikrokovuus yhdessä erittäin sileän pintarakenteen kanssa (parhaimmillaan n. 0,06 Ra) johtaa lähes kitkattoman tilan syntymiseen. Se tarkoittaa, että tietyissä olosuhteissa mekanismi voi toimia kokonaan ilman erillistä voitelua. Tällöin voidaan todeta tribokeraamisen pinnan itsessään olevan ns. ”kova voiteluaine”. Tästä on elävänä todisteena mm. TV2:n Puskuri-ohjelmassa v. 2003 ajettu 160 km ilman öljyä.